On ollut kyynel silmässä tässä viikon aikana monta kertaa, ilosta! Ihanat ystävät, koiraihmiset ja vähemmän koiraihmisetkin ovat niin kauniita viestejä ja onnitteluja poikien upeista suorituksista lähetelleet -

LÄMMIN KIITOS KAIKILLE! :)))))

Mahtavat, kannustavat, upeat ihmiset koepaikoilla, harjoituksissa ja myös kehän laidoilla tekevät tästä harrastuksesta hienon ja motivoivat silloinkin kun itse epäröi. On ollut ilo huomata miten 'jyvät erottuvat akanoista' ja ne todelliset, aidot hymynaamat jäävät vierelle sekä hyvinä, että huonoina päivinä!

Myös Kauko-Irmeli ja Taimi-Olavi (pojilla on löytynyt se herkkä feminiininen puoli ja lempinimet tulivat sen mukaan....   :))))))  ) ovat samaa mieltä!

Kaukon antura on entistä ehompi tai ainakin yhtä hyvä kuin ennen piikkilanka-äksidenttiä. Eli nyt odottelemme innoissamme MEJÄ-kokeita ja nuuskimisharkkoja. Myös Taimi-Olavi on päässyt kokeilemaan ensimäistä verijälkeä (tai itse asiassa toista, huhtikuussahan vedin Olaville ensimmäisen 200m jäljen..) ja yhtä kova veto on Olavilla päällä kuin Kaukolla... epäilen, että Kauko on antanut hyviä neuvoja :))) . Onneksi Olavi ei vielä ole niin vahva kuin Kauko! Uskallan ennustaa, että narunperä tulee olemaan kovilla myös tämän lapukkapojan jäljillä roikkuessa.

Maltamme tuskin odottaa!