Lupasin Margitille, että en kerro tätä tarinaa, mutta enhän minä lörppäsuu voi olla näin hauskaa tarinaa kertomatta

Lauantaina Hurskaan laukkaharkan jälkeen päätimme Margitin kanssa lähteä vetämään mustille pojille ja Nellalle verijäljet. Ja näin teimme. Olin myöhässä vaatimattomasti tunnin, mutta koska olimme päättäneet jo etukäteen tehdä ihan lyhyet jäljet, ei asia haitannut. Pimeyshän tulee näille meidän kulmille klo 15 jälkeen, joten kaksi tuntia varmasti riittäisi hyvin meille. Nellalle lyhyt suomalaismallinen jälki parilla katkokulmalla ja mustille ruotsalaismalliset jäljet, jotka ovat lyhyet joka tapauksessa..... joopa joo......

Tämä oli siis suunnitelma A.

Lähdimme verettämään Nellan jäljen ensin tuttuihin maastoihin Korplahdelle....lyhyt kahdella katkokulmalla, vasenmalle kääntyvä jälki.....

Juttelimme ja höpöttelimme sitä sun tätä. Margit välillä vilkaisi kompassiinsa ja totesi, että kyllä minulla taas vääntää askel tuonne vasemmalle ihan tolkuttomasti. Ensimmäinen osuus makauksineen, eka katkokulma, toinen osuus makauksineen ja toinen katko, kolmas osuus makauksineen, makauksineen, verikin alkaa olemaan loppussa, pyykkipojat loppuu...mietimme, että miten tämä vika osuus on näin pirun pitkä.... Meidän piti tehdä lyhyt jälki.

Minä ikuisena optimistina, että 'no vähän varmaan ollaan menty oikean suuntaan liikaa, kyllä se tie kohta tuleee, väkisinkin'.......

No tulihan se tie, mutta se oli ihan tuntematon ja outo meille... tie varrella, josta lähdimme ei ole taloja mailla halmeilla

 

Soitin miehelleni nolona, että 'Hei kuule missähän päin Korplahtea on tällainen ja tällainen tie'. Ei oltu meillä kotona kuultu sellaisesta ja sellaisesta tiestä.  'Ai et ikinä ole kuullutkaa, no me kävellään ja katellaan mihin tullaan'. N o l O Tt i......ja nauratti ... ja mietitytti, että missä helk..ssa me muuten ollaan...... järki sanoi että ei me kovin hirveän kaukana kotoa voida ollla vielä... ei lukenut missään KEMI 10km. Joten vielä on toivoa.......  

Verisieni ja - pullo kätösessä marssimme vähän aikaa, eikä näyttänyt tutulta. Talotkin loppuivat .... yksi sauvakävelijä tuli vastaan, mutta ei sitten meidän ylpeytemme antanut periksi kompassi kaulalla roikkuen, verisieni kädessä riippuen kysyä tietä kulkijalta  .....     

- Jatko-osa sarjassamme vasemmanjalan saapas ja sen kaveri! kuinka hölmön ylpeä ihminen sitten voi ollakkaan................. -

Sitten keksin soittaa tutulle nokisuharille Korpilahdella. Nuohoojathan tietää varmasti kaikki tiet alueellaan. Ja niin tiesi ystävänikin. Sain tarkat koordinaatit miten kyseinen tie löytyy. Tosin en kehdannut kertoa, miksi kyselin tämän kyseisen tien sijaintia kotikylässäni. 'Kiitos neuvoista' kiitin ystävääni!

Teimme täyskäännöksen ja kävelimme takasin vereteyksen alkuun n. 3 km, tietä pitkin. Hävetti taas ja nolotti ja nauratti niin että meinasi tulla molemmilla pissat housuun...

Mutta mistä johtui meidän sekoilumme tutuissa metsissä kompassin kanssa? No Margitin kompassissa oli ilmakupla. OIKEASTI ! Eli hyvät ihmiset tarkistakaa aina varusteet ennen matkaan lähtöä. Kompassi on luotettava jos se on kunnossa. Onneksi ei ehtinyt tulla pimeä.

Ei se ihme ollut, että vähän liikaa väänsi vasemmalle tuo kulkijoiden tie kupla-kompassin mukaan.......

Ehdimme vielä tehdä mustille pojille ruotsalaismalliset jäljet. Emme eksyneet poikien jälkiä tehdessämme ...

 

Seuraavana päivänä nauroimme touhuillemme taas Nellan haistellessa jälkensä. Parissa kohti oli kulmien jälkeen suoristettu reitti oikealle kompassin mukaan oikeaoppisesti. Todellisuudessa olimme käytännössä kulkeneet koko matkan lopulta ensimmäisen osuuden suuntaisesti. 

Jälki oli kuitenkin hyvä ja Nella teki hyvää työtä. Eikä se ollut kaiken kaikkiaan kuin reilun kilometrin mittainen. Kaksi ensimmäistä osuutta olivat tosi lyhyet, kuten suunnittelimmekin, mutta se vika osuus oli sitten hieman pidempi

Mustat pelasivat ruotsalaismallisilla jäljillään hienosti. Ja mamman käsi melkein irtosi ukkeleiden narunperässä. Oli kummassakin sen verran pideltävää...kuten aina!

 

 

Hurskas sunnuntaiaamuna laukkaharjoituksissa