läsähti Ruoveden Pilkotussa järjestetyssä MEJÄkokeessa.
Kauko jäljesti hirmu hienosti, kunnes n. 50m ennen kaatoa 'hirviparven' jäljestys vei voiton rankkasateiden laimentamasta verijäljestä. Viimoinen makauskin oli vedepaisumuksen jäljiltä ison lätäkön pohjalla. Tämän Kauko merkkasi pissaamalla lätäkköön! Eli kyllä nenu toimii.....

Harmittihan se hukka niin viime tingassa mamia. Varsinkin kun JVA oli katkolla.

Mutta MEJÄkokeessa kaikki on mahdollista ja mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma. Koe oli upea, tunnelma ja porukka oli mahtavaa kuten MEJÄ-touhuissa ruukaa olla.

Ei kuitenkaan MEJÄvkonloppua ilman pieniä murheita: Jannina opastusjälkeään tehdessä onnistui seisomaan maa-ampiaispesän päällä......Aivan!
TKssa laskettiin n. 50 pistosta enempää ei teerkkari jaksanut laskea. Mutta olihan sitä siinäkin kyllä !

Olo ei ollut siinä metässä hyökkäyksen jälkeen kiva tai hyvä eikä sen jälkeenkään päivällä tai illalla tai sunnuntaina kilpailupvänä, saunaankaan ei saanut hytisevän hyytävän märän pvän jälkeen vielä mennä. Lauantai-iltana n. 21:00 aikaan TKhon mennessä meinasi myönnetään itku päästä! Ja nyt varsinkin on olo kuin piestyllä. Tosin paukamat alkavat olla jo laskeutumaan päin ja kipukin hieman hellittää.....ehkä...

Mutta onhan Kauko upea jäljestäjä ja teki sitä hommaa mikä on oikeata työtä. Eli ylpeä olen Kaukosta ja iloinen siitä, ettei Piikilankatragediasta jäänyt mitään henkisiä traumoja!

Nyt odotellaan innolla mihin kokeisiin vielä pääsemme ja jospa Olavi saisi tänä syksynä vielä koettaa nenuansa AVO-luokassa.