eli KUINKA MEISTÄ TULI HIRVIKÄRPÄSTEN SYÖTTEJÄ.....
Mejä on rankka laji, joka ei sovi laiskoille ja mukavuudenhaluisille ihmisille.Mejä sopii ihmisille jotka ovat valmiita panostamaan, likaantumaan, kastumaan, maistamaan verta ja hikeä jopa......
Ja jonkin verran täytyy olla muutama tärkeä ruuvi löysällä kun- jaksaa viettää töiden jälkeen ja - lomassa aikaa metsässä verisienen ja kompassin kanssa. Mejä on harrastus, joka vaatii kärsivällisyyttä ja huumorintajua varsinkin perheeltä ja ystäviltä.
Kuvitelkaapa tilanne jossa kaksi nättiä nuorta naista rämpivät syyskuisena lauantaina ensin metsässä pari tuntia ihmetellen kompassiensa villiä polkkaa...kokeen järjestäjä antaa ohjeet, että teette jäljen kartan mukaan, siellä maastossa saattaa olla kompassihäiriöitä! Nuoret naiset tekevät työtä käskettyä ja muutaman tunnin tuskailun jälkeen päättävät luovuttaa. Ihan oikein - otetaan käyttöön varajälki!
Ja koko homma alkaa alusta.....Reippaasti vähän väsynyt ilme kasvoillaan nuoret naiset painuvat sitkeästi metsään uusi jälki kartalle piirrettynä. Uusi sukellus hirvikärpästen valtaamaan märkään metsään ja kompassit kenoon....Kun he jälleen parin tunnin työskentelyn jälkeen ovat saaneet jäljen suunnistettua, painuvat he takaisin verettämään ja piilomerkkaamaan jälkeä. Sen jälkeen he palaavat majalle ja edessä on vielä yhden jäljen suunnistus, piilomerkkaus ja veretys.... ja niitä hirvikärpäsiä on ihan tuhottomasti!
Sunnuntaina nämä samaiset nuoret urhea ladyt urakoivat hienot tulokset (VOI ja AVO 1) omien koiriensa kanssa sekä opastavat ja purkavat edellisenä päivänä tekemänsä jäljet! Sunnuntai-illan jo hämärtyessä jaetaan palkinnot ja he, sekä parikymmentä urheaa kanssakilpailijaa kuulevat tuomarien arvostelun koirien työskentelystä, ohjaajien toiminnasta ja oppaiden tehtävistä.
Kahden päivän urakointi syksyisessä suomalaisessa metsässä on ohi ja olo on kuin rekan alle jääneellä, mutta siitä selvinneellä, vähän nuhjuinen, vähän enemmän nuhjuinen, vähän enemmän väsynyt, mutta jostain kumman syystä onnellinen...voisi sitä huonomminkin viikonloppunsa viettää!
Kaikki ovat väsyneitä, tyytyväisiä ja valmiina palaamaan metsään vaikka heti kohta, verisienen kanssa tai ilman. Mutta se on varmaa että Mejäkärpänen hirvikärpästen tapaan tunkee iholle!! Ja jättää lähtemättömän vaikutuksen!
Mahtavat ihmiset, upeat suoritukset, loistava yhteishenki, vilpitön kannustaminen, auttaminen, tukeminen, neuvominen, itku ja nauru ja elinikäiset ystävät! Sitä on MEJÄ!
..ja selvyyden vuoksi vielä kertausta: Kokeen ensisijainen ja tärkein tehtävä on testata ja arvioida koiran kykyä seurata haavoittuneen riistaeläimen jälkeä.
Keski-Suomen Noutajakoirayhdistyksen
MEJÄMESTARI 2010 nsnu NITRIC DYNAMITE DUCK 'VÄPÄ'
om Elina ja Arto Kylmälä ohj Elina
tuomari Markku Hassinen, Elina Kylmälä ja VÄPÄ Mestari 2010 VÄPÄ
paras AVO-koira sku FLAT POWER HERCULE POIROT 'NERO*
om Arja Hartman ja Helge Spelman ohj Helge
Helge Spelman, AVO-mestari NERO ja tuomari Martti Hirvonen AVO-mestari NERO
Ilman upeita talkoolaisia ja mejäleidi Tuula Svania, Mejäleidi Margit Hännistä, Mejäleidi Kaija Collinia, Mejämister Mauri Kallista, mahtavaa emäntää Arja Hartmania ja upeita tuomareita Minna Vornasta, Seppo Venäläistä, Markku Hassista ja Martti Hirvosta ja kaikkia teitä, jotka jaksatte koe ja kesä toisensa jälkeen hurahtaa tähän upeaan lajiin, ei tämäkään koe olisi ollut mahdollinen.
Muut tulokset täältä
tunnelmakuvia viikonlopulta:
laukaisunsietotestiä.....
mejäleidit margit ja tuula
Ulla ja Leo nella
hanna ja sulo mökö
Lari Tuula opas Emilia ja tuomari Seppo Otto Samuli opas kati ja tuomari Seppo
teddy ja väsynyt labradori Lari
He tekivät kokeen
ja julkaistaan nyt näitä seikkailuja lady Margitin kanssa vähän enemmänkin.. tätä tarinaa ei voi jättää kertomatta TÄÄLLÄ ................ sori Margit
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.